Kun laulaja esiintyy, joutuu hän usein esityksen luonteesta riippuen olemaan liikkeessä sekä erilaisissa asennoissa. Laulutekniikan ja äänen pitää toimia lauluasennosta riippumatta. Optimaalisen lauluasennon tunteminen on kuitenkin suureksi avuksi sille, että kehon saa rentoutumaan ja instrumentin toimimaan tehokkaasti. Käytännössä asento, rentous ja hengitys ovat erittäin voimakkaassa vuorovaikutuksessa keskenään. Laulamiseen liittyen melkein kaikessa on tärkeää, että toiminta lähtee rennosta tilasta. Siksi etenkin harjoiteltaessa kannattaa huolehtia siitä, että lauluasento on rentouden kannalta edullinen.

Hyvässä lauluasennossa kehon osat lepäävät tasapainoasemassaan. Tämän aiheen yhteydessä kannattaa lukea myös kirjoitukseni rentoudesta ja tasapainoasemista. Se löytyy täältä. Optimaalinen lauluasento on yksilöllinen. Se on myös eri asia kuin hyvä ryhti. Oikealla tavalla ryhdikäs asento on edullinen laulussa, mutta ryhtiä ei saa etsiä ponnistelemalla. Se pitää löytää rentouden kautta. Kehon ja lihaksiston hyvä yleiskunto yleensä ryhdistävät asentoa ja korjaavat kehon linjauksia ilman, että joutuu tietoisesti vääntäytymään johonkin ideaaliasentoon. Ei ole siis hyvä idea lukea oppikirjasta, mikä on hyvä asento ja jännityksen kautta pakottaa keho siihen. Oman kehon perusryhtiä kannattaa korjata laulun ulkopuolella erilaisin lihaskuntoharjoittein ja lauluun liittyvää asentoa taas etsiä sopivaksi oman sen hetkisen kehonsa kanssa.

Tietyt ohjenuorat toimivat asennon etsinnässä tien näyttäjinä. Kehon pystylinjaukseen vaikuttavat nivelet voidaan esimerkiksi hakea sellaiseen asentoon, että niihin kytkeytyvät lihakset pääsevät mahdollisimman rennoiksi. Tilanteen ollessa epäedullinen, vastavaikuttajalihaspari on epätasapainossa. Toinen lihaksista on jännittynyt samalla kun toinen on venyneessä tilassa. Esimerkiksi kehon etupuolen lihakset voivat vetää lantiota liiallisesti eteenpäin samalla kun selkäpuolen lihakset venyvät. Vääristynyt lantion asento saa taas helposti aikaan sen, että selkärankan asento muuttuu. Sen seurauksena myös kaulan, niskan ja pään asento muuttuu. Joihinkin lihaksiin syntyy lihasjännitystä ja niiden vastavaikuttajalihakset päätyvät passiivisiksi ja toimintakyvyttömiksi. Ihmiskehossa käytännössä siis asentoon ja rentouteen liittyen kaikki vaikuttavat enemmän tai vähemmän kaikkeen. Hyvää lauluasentoa harjoiteltaessa ja etsittäessä kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

• Paino jakautuu tasaisesti molemmille jaloille ja suurin piirtein tasaisesti jalkapohjan alueelle.
• Polvet eivät ole takalukossa eivätkä myöskään liiaksi koukussa.
• Lantio on rennossa asemassa eikä liiaksi kääntyneenä eteen tai taaksepäin.
• Selkärankassa ja sen asentoa säätävissä lihaksissa ei tunnu jännitystä.
• Hartiat ovat rennossa asemassa eivätkä liiaksi edessä, takana tai korvissa.
• Kaulan ja niskan alueen lihaksissa ei tunnu jännitystä.
• Pää ei ole turhan edessä, takana, etukenossa tai takakenossa.