Äänielimistö voidaan jaotella karkeasti kolmeen päätekijään. Energialähteenä toimivat keuhkot ja hengityslihaksisto. Ne synnyttävät ilmavirran (uloshengitys), joka virtaa henkitorvea pitkin ja kurkunpäässä sijaisevien äänihuulten välistä. Ilmavirran vaikutuksesta äänihuulet alkavat värähtelemään vastakkain ja synnyttävät ns. alkuäänen. Syntynyt ääni etenee resonaattorina toimivaan ääntöväylään (ks. kuva lauluäänen toimintamekanismista) ja muokkautuu siellä suusta ulostulevaksi ääneksi. Myös resonaattori vaikuttaa äänihuulivärähtelyyn ja sen laatuun. Systeemissä energia virtaa siis käytännössä kahteen suuntaan.

Katso alapuolelta video siitä, miltä äänihuulivärähtely näyttää. Huomaa, että vaikka äänihuulet näyttävät videolla kohtuullisen isoilta, todellisuudessa ne ovat vain noin yhden senttimertin pituiset ja venyvät sävlekorkeuden noustessa ja vastaavasti lyhenevät sävelkorkeuden laskiessa. Käytännössä se valtava ääni, joka ihmisestä parhaimmillaan ja pahimmillaan lähtee, on peräisin näistä kahdesta pienestä värähtelevästä kudospoimusta, joiden ytimessä on lihas (äänihuulilihas) ja päällimmäisenä kerroksena erittäin elastinen limakalvo.