Voiko jokainen oppia laulamaan?

 
 
Tähän ikuisuuskysymykseen törmää toistuvasti internetissä laulumetodien ja muiden lauluopetusta tarjoavien tahojen kotisivuilla.  Kysymyksen sisältämä epämämääräisyys ja sen liian yksinkertaistetut vastaukset antavat helposti laulamisesta kiinnostuneelle henkilölle väärän kuvan lauluäänen kehittämisestä. Olemme jokainen ihminen niin ajatuksiltamme kuin fysiologisilta rakenteiltamme erilaisia. Siihen, kuinka suuria yksilöiden väliset erot ovat, vaikuttaa, millä mittakaavalla asiaa tarkastellaan. Terveiltä yksilöiltä löytyvät periaatteessa kaikki samat äänen muodostukseen osallistuvat lihakset, rustot, limakalvot ja muut ääntöelimistön osat. Sen perusteella voisi olla houkutus tehdä johtopäätös, että kaikki voivat yhtälailla oppia laulamaan.
 

Lauluäänen syntymekanismi on hyvin monimutkainen ja siinä roolin omaavat useat äärimmäisen pienet osatekijät. Tästä esimerkkinä on äänihuulten pintakerroksen limakalvo. Sen paksuus ja elastisuus vaikuttavat molemmat siihen, kuinka pienellä paineella äänihuulet alkavat värähdellä eli toisin sanoen ääntämisen helppouteen (Titze, 1988). Limakalvon paksuus ja elastisuus vaihtelevat yksilöiden välillä eikä niitä harjoittelun avulla pysty kehittää. Sama pätee ääntöväylässä vallitseviin mittasuhteisiin. Niitä pystyy kyllä lihaksiston avulla muuttamaan, mutta toisen voi olla hyvin hankala saavuttaa sellaista asetusta, joka jollekin toiselle on hyvinkin luontainen.

Kaikki eivät siis ole jo pelkästään geneettisten lähtökohtiensa osalta samalla lähtöviivalla lauluäänensä kehittämisen kanssa. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö jokainen voisi oppia laulamaan. Laulutaito on käsitteenä hyvin epämääräinen, mikä tekee lausahduksesta ”jokainen voi oppia laulamaan” turvallisen mainoslauseen laulunopetusta tarjoavien tahojen kotisivuille. Antaako lausahdus kuitenkin väärän kuvan laulun opiskelusta? Ongelmana on ainakin se, että lukijalle jää vastuu luoda tarkempi merkitys lauseen sisällölle. Hän saattaa saada kuvan, että jokainen voi kehittyä jossain määrin laulamisessa. Toisaalta hän voi yhtä hyvin ymmärtää lauseen siten, että riittävällä harjoittelulla jokainen oppii tuottamaan samat täyteläiset ja soivat yläsävelet kuin Placido Domingo. Siihen, miten hän informaation tulkitsee, vaikuttavat muun muassa hänen omat laulamiseen liittyvät tavoitteensa.

Positiivinen ennakkoasenne on hyvä asia. Laulunopiskelussa se voi jo itsessään edesauttaa oppimista. Laulunopiskelijalla tulisi olla kuitenkin realistinen kuva siitä, minkälaiset asiat vaikuttavat lauluäänen kehittymiseen. Jos harjoittelulla saavutettu kehitys ei vastaa ennakko-odotuksia, saattaa oppilas kokea, että hänessä on jotain vialla tai, että hän on erityisen lahjaton. Vastattaessa siis kysymykseen, voiko jokainen oppia laulamaan, tulisi käyttää varovaisuutta. Yksiselitteistä vastausta tulisi välttää tai ainakin sen yhteyteen voisi olla vastuullista lisätä tarkempi selvitys siitä, mitä tarkoitetaan. Muuten voi olla vaarana, että laulun opiskelusta kiinnostuneelle henkilölle annettaan tahattomasti katteettomia lupauksia.

Jokaisella on yksilöllinen keho ja mieli. Voimme opetella käyttämään paremmin sitä instrumenttia, joka meillä on käytössämme. Laulaja ei voi ostaa uusia parempia soittimen osia kuten useimmat soittajat. Oman instrumenttimme soittotekniikkaa on kuitenkin mahdollista kehittää. Joskus suuria tuloksia syntyy hämmentävän nopeasti, joskus taas edistyminen voi viedä enemmän aikaa. Laulutekniikkaa harjoiteltaessa pyritään parantamaan lihasten, aivojen ja hermoston yhteistyötä, vahvistamaan tiettyjä lihaksia ja oppimaan erilaisia asentoja niin koko kehoon kuin pienemmälläkin mittakaavalla ääntöväylään ja kurkunpäähän. Harjoittelu on ainoa tapa saada selville, mihin sinun instrumenttisi pystyy. Harjoittele siis avoimin mielin ja positiivisin odotuksin. Tiedosta kuitenkin, että olet yksilö ja kehityt omalla vauhdillasi ja tavallasi. Laulunopettajissa ja heidän opetusmenetelmissään on paljon eroja. Joskus toisen opettajan opetustapa saattaa olla tietylle yksilölle sopivampi kuin jonkun toisen. Oppilaan kannattaa siis rohkeasti kokeilla eri laulunopettajia sen sijaan, että jäisi vuosiksi uskollisesti yhden gurun oppiin.

 


Lähteet:

Titze, I. R. (1988, April). The physics of small-amplitude oscillation of the vocal folds.The Journal of the Acoustical Society of America.