Johdanto laulutekniikan harjoittamiseen ja ääntöelimistön toimintaan
Johdanto laulutekniikan harjoittamiseen ja ääntöelimistön toimintaan
Johdanto kurssiin
Tervetuloa opiskelemaan laulutekniikkaa. Tällä ensimmäisellä tunnilla käymme läpi, mitä laulutekniikan harjoittelu itseasiassa on. Avaan omaa harjoittelufilosofiaani, jotta sinulle muodostuisi kokonaiskuva siitä, mitä ollaan tekemässä. Ennen kuin sukelletaan itse laulutekniikan maailmaan, pohditaan hieman sitä, mitä oikeastaan hyvänkuuloinen laulu tarkoittaa.
Jos ajatellaan hyvänkuuloista laulua tavoitteena, johon laulunopiskelulla yleisesti pyritään, niin mitä käytännössä ollaan harjoittelemassa? Hyvänkuuloisen laulun raaka-aineet ovat itseasiassa hyvinkin moninaiset. Pelkkä hyvän kuuloinen ääni, joka sinällään on mielipidekysymys, ei auta itse asiassa vielä kovinkaan pitkälle sen saavuttamisessa. Jotta laulu kuulostaisi hyvältä, on sen oltava tietysti vireessä ja sen rytmityksen kohdillaan. Laulussa on myös soittimiin verrattuna se lisä, että yleensä mukana on myös teksti, joka pitäisi saada asetettua kappaleen rytmiikkaan fiksun kuuloisella tavalla. Tämä toimea kutsutaan tyypillisesti fraseeraukseksi. Sitten on tietysti vielä tulkintapuoli, joka pitää huolen siitä, että laulu ei kuulosta pelkästään tekniseltä suoritukselta. Käytännössä laulua saa kehitettyä ”paremman kuuloiseksi” kehittämällä, mitä tahansa näistä edellä mainituista osa-alueista. Silloin kun laulutunnilla harjoitellaan laulamaan jotakin kappaletta, laulunopettaja pyrkii yleensä ensisijaisesti työstämään sitä osa-aluetta, joka selkeimmin heikentää kokonaisuutta.
Tämä kurssi puolestaan keskittyy juuri laulutekniikkaan, joka käsittää äänentuoton harjoittamisen laulun näkökulmasta. Laulutekniikkaa voi kehittää siinä, missä muitakin kehollisia taitoja. Laulutekniikan kehittäminen vaatii kuitenkin yleensä hieman enemmän aikaa kuin monen muun yksinkertaisemman taidon. Esimerkiksi tikanheittoon verrattuna laulamiseen liittyy huomattavan suuri määrä eripuolille kehoa sijoittuvia lihassäätöjä. Lisäksi lauluääntä voi tuottaa eri sävelkorkeuksilta, erilaisilla äänteillä, voimakkuuksilla ja äänensävyillä, mikä tarkoittaa varsin suurta määrää erilaisia tavoiteltavissa olevia lopputuloksia. Tikan heitossa treenataan pääasiassa käden alueen liikeratoja ja tavoiteltavia lopputuloksiakin on vain yksi eli osua mahdollisimman keskelle taulua. Näin ollen laulutekniikan kehittäminen vaatii myös enemmän harjoitustoistoja kuin tikanheittotekniikan kehittäminen. Opetan sinulle tällä kurssilla, minkälaisia harjoituksia tekemällä ja minkälaisia periaatteita noudattaen pystyt tehokkaimmin kehittämään oman äänesi hallintaa niin, että:
- kykenet tuottamaan hallitusti erilaisia soundeja,
- lauluvireesi paranee,
- äänesi on vakaampi,
- pystyt tuottamaan ääntä laajemmalta sävelalueelta (äänialan laajeneminen) ja
- pystyt tuottamaan hallitusti erilaisia äänenvoimakkuuksia.
Muutamia ydinajatuksia harjoitteluun
Jotta pystyisit treenaamaan laulutekniikkaa tehokkaasti ja itsenäisesti ilman säännöllistä laulunopettajan opastusta, sinun olisi ensisijaisen tärkeää ymmärtää tehokkaan harjoittelun perusperiaatteita. Se, että yrittää silloin tällöin laulella niitä näitä, ei kehitä tekniikkaa yleensä kovinkaan pitkälle, vaikkakin on totta, että myös laulamista oppii tekemällä. Tällä kurssilla opetan sinulle minkälaisia harjoituksia kannattaa tehdä eri kehitysvaiheissa ja, miten voit optimoida harjoittelu mahdollisimman tehokkaaksi.
Harjoittelun voi jakaa karkeasti kahteen vaiheeseen tai kahden tyyppisiin harjoituksiin: perustekniikkaharjoituksiin ja edistyneemmän laulutekniikan harjoituksiin. Taitoharjoittelun lisäksi luen laulutekniikan harjoitteluun kuuluvaksi osa-alueeksi laulajan instrumenttia eli kehoa huoltavat harjoitukset.
Perustekniikkaharjoitukset
Perustekniikka harjoitukset auttavat luomaan pohjan laulutekniikan pitkäkestoiselle kehittämiselle. Harjoituksilla varmistetaan ikään kuin, että säädöt ovat isossa mittakaavassa oikean suuntaiset. Autetaan kehoa löytämään karkeat asetukset ja siten vältetään vääränlaisten äänentuottotapojen syntymistä. Harjoitukset pyrkivät samalla varmistamaan, että laulunharjoittelussa on käytössä instrumentin koko kapasiteetti eikä jokin oleellinen tekijä, kuten vaikka hengitystekniikka jää pinnalliseksi ja sen takia hidastamaan kehitystä. Perusharjoituksissa huomio pidetään pääosin kehon liikkeissä ja asennoissa.
Edistyneen laulutekniikan harjoitukset
Nämä harjoitukset auttavat kehittämään laulutekniikkaa entistä pidemmälle. Harjoittelija alkaa näiden harjoitusten avulla pikkuhiljaa kehittämään mestarillista äänenkäyttötekniikkaa, joka vaatii pikkutarkkojen ja hiuksenhinojen asetusten löytämistä ääntöelimistöön. Tämän vaiheen harjoituksissa huomio on vahvasti kuulokuvassa ja kehon liikkeisiin keskittymistä pyritään välttämään. Ajatuksena on, että annetaan kehon tiedostamattoman liikkeidensäätelyn ottaa enemmän vastuuta äänentuotosta. Tämä tiedostamaton liikkeensäätely on huomattavasti tehokkaampaa ja tarkempaa kuin tietoinen kehon säätäminen. Näissä harjoituksissa liiallinen kehoon keskittyminen saattaa häiritä automaattisen kehon liikkeen ja asennon säätelyn (lihasmuistin) kehittymistä.
Instrumentin huoltaminen
Itse laulutekniikan harjoittamisen lisäksi luen laulutekniikan osa-alueeksi laulajan instrumentin huoltamisen. Laulajan instrumentin eli kehon on pysyttävä äänentuoton kannalta riittävän hyvässä kunnossa. Erilaiset lihasjännitykset tai toisaalta liian heikot lihakset saattavat häiritä tekniikan kehittymistä ja jopa huonolla tuurilla edistää epätaloudellisen äänentuottotekniikan kehittymistä. Lihasten näkökulmasta instrumentin on siis oltava riittävän voimakkassa ja toisaalta riittävän notkeassa kunnossa, jotta äänentuottoon osallistuvat kehon osat pystyvät nopeasti ja taloudellisesti liikkumaan äännön vaatimalla tavalla.
Soittimen rakenne
Laulajan soitin on keho. Laulutekniikan opiskelijan on hyvä tuntea suurin piirtein oman instrumenttinsa keskeiset osat ja niiden toiminta. Tämä auttaa ymmärtämään miksi tiettyjä asioita, kuten vaikka hengitystekniikkaa harjoitellaan. Laulajan instrumentti voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan:
Hengityselimistö
Hengityselimistö tuottaa äänen alkuenergian eli paineen ja ilmavirran, joka laittaa äänihuulet värähtelemään. Keuhkojen paine on oleellisessa merkityksessä äänentuotossa, sillä sen suuruus vaikuttaa osaltaan mm. siihen kuinka voimakas ja minkä korkuinen ääni syntyy.
Äänilähde
Kurkunpäässä sijaitsee pienet noin 1 cm pituiset äänihuulet. Kun äänihuulet värähtelevät yhteen ja erilleen, ne pilkkovat niiden välistä virtaavan ilmavirran ja aiheuttavat ilmassa paineen vaihtelua eli ääntä. Äänilähde on itseasiassa juuri tämä pilkkoutunut ilmavirtapulssi, mutta yksinkertaistamme näiden tuntien yhteydessä hieman asioita ja käytämme äänihuulista nimitystä äänilähde.
Ääntöväylä
Ääntöväylä on äänihuulten yläpuolinen tila aina äänihuulista sieraimiin ja huuliin. Ääntöväylä on laulajan eräänlainen resonaattori tai vaikkapa kaikukoppa. Ilman ääntöväylää äänihuulissa syntyvä ääni olisi neutraalin sävyistä eikä kovinkaan voimakasta. Ääntöväylä voi vahvistaa ääntä monella tavalla ja vastaa esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien muodostumisesta ääneen.
Harjoittelun tavoitteista
Harjoitukset, joita näillä tunneilla käymme läpi, pyrkivät vahvistamaan edellä mainitun kolmen tärkeän soittimen osan toimintaa joko yhdessä tai erikseen. Harjoittelemalla hengityselimistö oppii säätämään painetta tarkasti jokaisen äänen vaatimalla tavalla. Äänilähteen eli äänihuulten säätely kehittyy myös. Äänihuulet voivat esimerkiksi värähdellä etäämmällä toisistaan tai lähempänä toisiaan. Niiden välinen etäisyys vaikuttaa siihen, kuinka paljon äänessä kuuluu ilmavirtauksen ääntä eli toisin sanoen äännön tiiviyteen. Ääntöväylään pitää puolestaan löytyä tarkat asetukset tukemaan kulloinkin tavoiteltua äänenlaatua. Hengityselimistö, äänilähde ja ääntöväylä ovat keskenään voimakkaassa vuorovaikutuksessa. Muutokset yhden osan toiminnassa vaikuttavat suoraan muiden osien toimintaan ja suusta ulostulevan äänen ominaisuuksiin. Mitä paremmin osat toimivat tasapainossa keskenään, sitä helpommin, taloudellisemmin ja tehokkaammin ääni saadaan tuotettua.
Harjoituksia
Ensimmäinen ääniharjoitus
Harjoitus pähkinän kuoressa:
1. Hengitä sisään rauhallisesti
2. Pyri ääntämään tasainen ja “kantava” A-vokaali-ääntö. Äännöllä sopii olla kestoa noin 3 – 5 sekuntia.
3. Pidä äännön perään noin 3 – 5 sekunnin pituinen tauko, jonka aikana hengität rauhallisesti sisään.
4. Toista vaihe 2 sekä 3 jatkaen harjoitusta parin minuutin ajan.
Harjoituksen muunnelmia
Harjoitus pähkinän kuoressa:
Harjoituksen kulku on hyvin pitkälle sama kuin edellisen harjoituksen. Keskity harjoitusta tehdessäsi kuulokuvaan ja pyri siihen, että ääni on tasainen ja sopivan kantava. Vaihda kuitenkin tällä kertaa jokaisen äännön jälkeen vokaalia (A, E ja I), sävelkorkeutta tai näitä molempia.