Tuki on laulunopetuksen piiriin kuuluva keskeinen käsite. Sillä on hieman vaihtelevia merkityksiä riippuen siitä kuka sen toimintaa opettaa. Ääntö on uloshengitystä, jonka aikana kurkunpäässä sijaitsevat äänihuulet värähtelevät ja tuottavat ääntä. Äänihuulivärähtelyn saa aikaan äänihuulten välistä virtaava uloshengitetty ilma. Ilmavirta syntyy, kun hengityslihakset pienentävät rintaontelon tilavuutta ja kasvattavat keuhkojen sisäistä painetta. Laulajan tuki on kytköksissä juuri näiden lihasten toimintaan. Yleensä tukikäsitteellä viitataan äännön aikaisen keuhkojen paineen ja sen synnyttämän ilmavirran säätelyyn hengityslihaksistolla. Paine ja ilmavirta ovat merkittävässä roolissa laulussa. Ne vaikuttavat mm. siihen kuinka suurta värähdysliikettä äänihuulet tekevät ja näin ollen syntyvän äänen voimakkuuteen, sävelkorkeuteen ja sävyyn.

Ajattelen tuen toimivan parhaiten silloin, kun uloshengityslihakset ja sisäänhengityslihakset säätelevät keuhkojen painetta yhteistyössä. Uloshengityslihakset työntävät ilmaa pois keuhkoista ja sisäänhengityslihakset jarruttavat niiden tuottamaa liikettä varmistaen, että systeemi pysyy tasapainossa. Ajattele tilanne, jossa työnnät seinää, joka työntösi vaikutuksesta yllättäen kaatuu. Jos olet työntänyt hyvin voimakkaasti, todennäköisesti kaadut seinän mukana. Laulussa ääntöväylä ja äänirako (äänihuulten välinen alue) vastustavat ilmamassan liikettä. Vastus muuttuu eri vokaalien, konsonanttien ja äänenlaatujen mukaan. Sisäänhengityslihasten ja uloshengityslihasten yhteistyö auttaa pitämään ilmavirran vakaana silloinkin kun väylän tuottama vastus muuttuu yllättäen. Vertaa ajatukseen siitä, että työnnät seinää, mutta tiedät sen kaatuvan yllättäen. Tällöin osa lihaksista pyrkii pitämään kehoasi paikoillaan ikään kuin tukien asentoasi työnnön aikana. Sisäänhengityslihasten tehtävä on ääntä tuettaessa hyvin samankaltainen.

Laulussa tarvitaan joskus enemmän tukea ja joskus taas tullaan toimeen pienemmällä tuella. Yleensä silloin, kun käytetään suurempia paineita äänen tuotossa, tarvitaan myös suurempia määriä tukea. Tällaisia tilanteita ovat mm. voimakas ja korkea laulu. Laulajan ei kannata pitää tukityötä jatkuvasti maksimissaan, koska hengityslihakset rasittuvat ja väsymys sekä kova työskentely alkavat helposti säteilemään jännitystä kurkun alueen lihaksiin. Ylitukeminen on yksi yleisimmistä tukeen liittyvistä virheistä. Osana hyvää tukitekniikka on oman kehon tuntemus ja kyky tiedostaa millaiset äänet tarvitsevat suurempaa lihasaktiivisuutta ja milloin taas pärjätään vähemmällä. Tällainen taito tulee vain harjoittelun tuloksena.

Esimerkkejä erilaisista laulajan tuki -menetelmistä:

Kokeile erilaisia laulajan tukimenetelmiä ja pyri havainnoimaan, miten keskivartalon lihastyö vaikuttaa ääneen. Tarkoitus on, että havaitset, miltä tuntuu kun äännön energia syntyy hengityslihaksiston toimesta eikä kurkun aktivoitumisen seurauksena. Kaksi ensimmäistä tukimenetelmää ovat eräänlaisia ääriesimerkkejä, joista kummastakaan ei välttämättä kannata ottaa suoraan lopullista menetelmää itselleen. Niiden kokeilu voi kuitenkin avata uudenlaisia lihasaistimuksia. Neljäs menetelmä on suositun laulumetodin opettama äänen tukemisen tapa. Siinä on eritelty hyvinkin tarkasti eri lihasten toiminta. On hyvä muistaa, että erilaisilla lihasten aktivoimisstrategioilla voidaan päästä samaan lopputulokseen, jossa merkityksellisiä ovat paine ja ilmavirtaus. Ei siis ole välttämättä yhtä oikeaa tapaa tukea. Liian voimakas lihastyö keskivartalossa saattaa vaikuttaa kurkunpään lihaksiin aiheuttaen niihin jännitystä. Tukimäärän täytyy olla aina jollain tavalla suhteutettu ääntötehtävään.

Perinteinen ”vatsa ulos -tuki”.

Tuotetaan lyhyehkö A-vokaali samalla työntäen vatsaa kevyesti ja elastisesti ulospäin. Työntö tulee mitoittaa laulettavan äänen kanssa sopivaan suhteeseen. Vatsan ei välttämättä tarvitse juurikaan liikkua ulospäin vaan työnnön seurauksena rintaontelon tilavuus pienenee ja ilmaa poistuu keuhkoista. Työntö tulee ajoittaa alkamaan äännön kanssa samanaikaisesti.

Perinteinen "vatsa sisään -tuki"

Vedetään vatsaa sisään samalla kun tuotetaan lyhyehkö ääntö vokaalilla /A/. Tähän liittyy usein myös rintaontelon laajentuneen tilan säilyttäminen. Mitoita tässäkin vatsan liike laulettavan äänen kanssa sopivaan suhteeseen ja alkamaan äännön kanssa samanaikaisesti.

Vatsan, kylkien ja alaselän sisäänvetäytymisen vastustaminen

Nyt ajatus on siinä, että pyritään vastustamaan kylkien ja vatsan sisään vetäytymistä äännön aikana. Voit vaikka laittaa kädet alas kylkiin (kylkiluiden alapuolelle, vatsan sivuille) ja yrittää työntää niitä samalla kun äännät vokaalin /A/. Ajatus juontaa juurensa todennäköisesti siitä, että näin tukemalla pyritään säilyttämään pallealihaksen aktiivisuus ja madaltunut tila.

CVT-tuki (kenties yksinkertaistetusti, mutta niin kuin CVT-kirjassa kuvattu)

Pyritään estämään pallean rentoutumista ja ilman karkaamista. Äännön aikana: vyötärön lihakset ja vatsa solar plexuksen kohdalta ulos, vatsa navan ympäriltä pikkuhiljaa sisään päin, selän lihakset jännitettynä, lantiota vedetään saman aikaisesti eteen ja taakse. Äännön aikana pyritään pitämään vatsa koko ajan pienessä liikkeessä sekä välttämään kehon lukkiintumista. Tarkempi kuvaus kyseisestä tavasta tukea on luettavissa Complete Vocal Instituten kotisivuilta.